perjantai 18. maaliskuuta 2011

Mitä äijät, mikä buuki?

Siis mun oli nyt ihan pakko tulla kirjottamaan tänne yks uus teksti.
Sain just liimattuu pukuuni kaikki puuttuvat strassit pienen kömmähdyksen jälkeen. Olin liimannu vääränlaisia strasseja puvun hameeseen ja sain sitten repiä irti kaikki vajaa 100 strassia ja liimata uudet tilalle. Puvut on kyllä aivan upeat, kuten Galina sano edellisessä tekstissä.

Mutta siis, oli aivan pakko tulla avautumaan fiiliksistä ennen ekoja kisoja.
Huomenna lähetään suoraan treenin jälkeen kohti Stadia ja siitä hypätään junaan ja puksutetaan Tampereelle. En pysty vaan yksinkertasesti kiteyttämään fiiliksiäni sanoiksi, ku omasta viime kisasta on jo päälle kaks vuotta. Eli oon siis viimeks kisannu 2009 Miss Valentinessa, Tartossa. Ja nyt yhtäkkiä.. Onki kisat edessä! En osaa sisäistää vieläkään koko asiaa, eikä oo sen takii iskeny minkäänlaista paniikkia. Oon odottanu tätä viikonloppuu kaks vuotta, että pääsisin vihdoinki taas kisamatolle. Ja nyt se vihdoin tapahtuu!!



Oikein hehkeä kuva, Miss Valentine 2009


Oon tehny pieniä laskutoimituksia tällä viikolla ja päätyny seuraavanlaiseen yhtälöön. Eli oon siis itse henkilökohtasesti 2 vuotta odottanu, että pääsen taas kisaamaan. Ja nyt siis viimeset vajaat 1,5 vuotta oon raatanu niska limassa, että pääsisin taas spottivaloihin ihanien apinoideni kanssa. Se on se 15 kuukautta, ku alotin treenaamaa taas pienoisen taukoni jälkeen eli 63 viikkoa sitten. 63 viikkoon mahtuu rapiat 315 treeni kertaa ja yhteensä se tekee keskimäärin 945 tuntia treeniä. Plus kaikki leirit sun muut päälle.

Kuten aikasemmin tuossa mainitsin, en vaan pysty pukemaan mun fiiliksiä sanoiksi. Äsken ku kattelin mun valmista pukua täynnä ylpeyttä, mun teki mieli pomppia pitkin seiniä pelkästä innostuksesta. Kukaan ei-voimistelija ei oo ees lähelläkään tajuumassa tätä fiilistä. Useimmilla voimistelijoilla on varmaan joku pieni aavistus. Tiedä häntä, ku en oikein itekkään tiiä.
Kaikki se tuska, vuodatetut hiet, veret, räät ja kyyneleet, kipeet lihakset, haisevat treenikamat ja muut. Ne ei tunnu enää yhtään miltään sen tunteen vierellä, mikä tulee siellä kisalavalla. Urheilun aiheuttama adrenaliini on jotain niin parasta mitä tiiän - miksei sitä voi ostaa kaupoista?





Oliks täs tekstis mitään järkee? ~Anza

4 kommenttia:

  1. Oli järkeä ;-) mut miksi näin pitkä tauko? Mikset kisannu viime keväänä?

    VastaaPoista
  2. tiedän todella hyvin tunteet voimistelijana. (: kuinka on vuodattunu kyyneleitä ja hikeä treeneissä; sitten se fiilis kun pääsee kisamaan on MAHTAVA !
    Onnea kisoihin (: ♥

    VastaaPoista
  3. wwau, ihana ohjelma! ;) ootte kehittyny kans viimevuodesta mielettömästi! teijän loppunosto tai se heilutus on aivaaaaan mielettömän upeee! tsemppii jatkooo ja tulevii kisoihin! teit on niiin ihana kattoo kisoissa kun tykkäätte täst lajist niin paljo ja se tekemisen ilo näkyy vaikka menestys ei oo ollukkaa ihan huimaa(tuttu tunne..). annatte katsojille aina jotaa uutta ja hienoo!<3

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia, kiitoksia!

    Ja siis tuosta mun tauosta, että eka tuli vamma, jonka takia jouduin olemaan sivussa melkein koko kauden ja sen takii katos motivaatio ja päätin sit lopettaa koko touhun siinä kesällä 2009. Olin sen yhen syksyn poissa, mut nää ihanat apinat sai mut taas jumppaamaan seuraavana jouluna, joten lähin mukaan, mutta vaan varatyttönä. :)

    Kiitokset ja mahtavaa, että rakkaus lajiin suodattuu myös yleisölle! :)

    ~Anza

    VastaaPoista